Opiskelua

Kiirettä on pitänyt, flunssa on voitettu ja hauskaa on.

Yliopiston arki alkaa pikkuhiljaa tuntumaan normaalilta. Arkipäivisin käydään luennoilla ja iltapäivällä ja illalla käydään kaupassa täydentämässä ruokavarastoa, tehdään läksyjä tai vietetään iltaa kavereiden kanssa, joko asuntolalla tai esim. karaokessa (jota paikalliset rakastaa tehdä aina kun mahdollista).

Pari viikkoa kursseilla käyneenä ja opettajien kanssa keskustelleena huomaa että Kanazawan yliopiston taso on korkea. Ja tätä toitotetaan meille Nikkensei -ohjelman vaihtareille jatkuvasti. Siinä missä useassa yliopistossa vaihtarit saattavat vuoden aikana kirjottaa jonkinnäköisen opintopäiväkirjan tai vapaa aiheisen raportin (ainakin omien tietojeni mukaan, saa korjata jos jollakulla on toista tietoa) niin Kanazawan yliopisto nostaa riman korkeammalle, ainakin mitä tulee meihin Nikkenseihin. Me joudumme kirjoittamaan kokonaisen tutkielman/väitöskirjan. Jonka joudumme sitten esittelemään isohkon yleisön edessä. ”Ei paineita...” totesi vastaava opettajamme naureskellen kertoessaan että loppuesitelmää kuuntelemaan tulee mahdollisesti reippa 30 ihmistä ellei enemmänkin. Meistä taisi kaikki valahtaa aika kalpeiksi kun tämä kuultiin, mutta opettaja totesi vaan että me ollaan niin eliittiä verrattuna muihin vaihtareihin niin esitelmän pitäisi olla ihan piece of cake. JOO EI! Terveisin, esiintymiskammoinen.

Miten Nikkensei ohjelma sitten eroaa muista vaihtariohjelmista Kanazawan yliopistossa? Ensinnäkin Nikkenseissä kaikki ymmärtävät ja osaavat puhua/lukea japania sujuvahkosti/sujuvasti. KUSEP ja KUEST ohjelmien vaihtareiden kielitaso vaihtelee aloittelijoista advanced tasoisiin. Nikkenseit taas ovat kaikki siis joko upper intermediate tai advanced tasoisia. Itsekin tasokokeen mukaan olen advanced tasolla. Nikkenseit puhuvat keskenään pääasiallisesti siis japaniksi, siinä missä muiden ohjelmien vaihtarit vaikuttavat käyttävän aika paljon englantia (jos siis englantia osaavat).

Nikkensei on vaihtariohjelmista pienin ja meitä on vain 18 opiskelijaa (joista 5 kotoisin euroopasta, muut ovat aasialaisia). KUSEPejä taitaa olla eniten. Kaiken kaikkiaan Kanazawassa on tällä hetkellä vaihtareita kuuleman mukaan 533 opiskelijaa.

Nikkenseillä on myös kursseja joita muilla ohjelmilla ei ole. Nämä kurssit liittyvät pääasiallisesti tuon tutkielman/väitöskirjan tekemiseen ja osalla näistä tunneista on mukana myös japanilaisia opiskelijoita.

Siinä missä muiden vaihtariohjelmien opiskelijat saivat tuutorin avustamaan koulun käynnissä ja muutenkin elämisessä Kanazawassa, Nikkenseille ei ole tuutoreita. Sen sijaan saimme ns. ”adoptioperheen” jotka toimivat tukena yliopiston ulkopuolisissa asioissa. Vietämme heidän kanssaan aikaa silloin kun mahdollista, reissaamme heidän kanssaan ja tutustumme yleisesti japanilaiseen perhe-elämään. Kyseessä ei siis ole varsinaisesti host perhe koska emme asu heidän luonaan. Oma perheeni tosin ei ehkä tunnu ihan perheeltä koska omien ”vanhempieni” iät ovat niin lähellä omaa ikääni. Daisuke (”isä”) täytti juuri vähän aika sitten 33-vuotta ja hänen vaimonsa Yana (venäläinen, kotoisin muistaakseni Vladivostokista, asunut Kanazawassa reilut 2 vuotta) on 30-vuotias. Olen viettänyt heidän kanssaan nyt parina päivänä aikaa ja he vaikuttavat tosi mukavilta.

Mitä tulee opiskeluun niin syyslukukaudelle valitsemani kurssit ovat seuraavanlaiset:

Japanese E

Kurssilla opiskellaan kielioppia, luetaan erilaisia artikkeleita ja kirjoitetaan lyhyitä esseitä liittyen lukemaamme artikkeliin. Luentoja on kolmesti viikossa (ti, ke ja pe), 90 minuuttia per luento. Opettajia on peräti kolme kappaletta, eri jokaiselle päivälle. Hieman hämmentävää toisinaan, mutta ehkä tähän tottuu.

Kanji 5

Nimikin paljastaa mitä tällä kurssilla opiskellaan, nimittäin kanjeja eli noita pirullisia kiinalaisia/kiinalaisperäisiä kirjoitusmerkkejä jotka ovat minulle ehkä se suurin haaste mitä japanin kielen opiskelemiseen tulee. Jokaisesta kurssikirjan kappaleesta on pieni testi. Luentoja on kerran viikossa (to).

Academic Writing

Teoriaa ja harjoituksia siitä kuinka kirjoittaa oikeaoppisesti akateemisia tekstejä (esseitä, raportteja ym). Luentoja kerran viikossa (ma).

Oral Presentation

Harjoitellaan tekemään esitelmiä ja tietenkin esittämään niitä. Yksi kamalimmista asioista ikinä koska kammoan ihmisten edessä puhumista, mikä toisaalta onkin yksi syy miksi tämän kurssin otin. Haluan päästä eroon kammostani ja saada harjoitusta esitelmöinnistä ennen aikaisemmin tekstissä mainitsemaani loppuesitelmää. Luentoja on kerran viikossa (ma).

Japanese Culture Practice (vain Nikkensei -opiskelijoille)

Kurssin nimi on vähän outo, mutta suoraan käännettynä se on noin. Mitä tällä kurssilla teemme on käytännössä Japanin kulttuurin eri aiheiden läpäkäyminen ja keskustelut aiheesta. Luentoja on kahdesti viikossa (ti ja to). Tiistaisin opettaja vaihtuu aina aiheiden mukaan, torstaisin opettaja on yksi ja sama ja tällöin pidämme kukin esitelmiä ennestään sovituista aiheista.

Research Practice (vain Nikkensei -opiskelijoille)

Harjoittelemme tutkimustyön tekemistä ja tiedon etsintää. Näillä tunneilla on aina mukana myös japanilaisia opiskelijoita joiden kanssa jakaudumme ryhmiin ja etsimme tietoa yhdessä sovitusta aiheesta ja pidämme ilmeisesti myös pienet esitelmät aiheesta. Luentoja on kerran viikossa (ti).

Completion Research Practice (vain Nikkensei -opiskelijoille)

Taas vähän hassu nimi, näiden kääntäminen on aika kikkailua välillä. Käymme läpi sitä kuinka tutkielma tulisi kirjoittaa, mitä sen täytyy sisältää, kuinka tehdä tutkimustyötä ja muuta tutkielman tekemiseen liittyvää. Luemme ja käymme läpi myös aikaisempien Nikkenseiden tutkielmia. Tosin tuo läpi käyminen sisältää lähinnä virheiden etsimistä ja sitä kuinka näitä tutkielmia voisi parannella. ”Olkaa äärimmäisen kriittisiä ja haukkukaa vapaasti. Etsikää pienimpiäkin virheitä mitä näistä vaan voitte löytää.” oli opettajan ohjeet tutkielmien lukemiseen. ”Hyvässä tutkielmassa ei vain kehuta aikaisempia tutkimuksia maasta taivaisiin vaan nimenomaan kritisoidaan niitä ja pyritään tekemään asiat paremmin kuin edeltäjät.” Tai jotain tuon kaltaista. Ihan mielenkiintoinen kurssi. Luento kerran viikossa (to).

Education in Japan

Kuten nimikin kertoo, kurssi koskee Japanin koulutusjärjestelmää. Käymme läpi hieman sitä minkälainen on Japanilainen koulutusjärjestelmä, minkälaisia koulut täällä ovat, mitä ongelmia on olemassa ym. Käymme myös ainakin kolmessa ellei neljässäkin erilaisessa koulussa tutustumassa ja juttelemassa opiskelijoiden kanssa. Kirjoitamme jokaisesta vierailusta myös pienen raportin. Luentoja on kerran viikossa (ke) hieman vaihtelevasti yhden tai kahden periodin verran. (Yksi periodi on tosiaan 90min.)

Shôrinji Kenpô

Japanilainen taistelulaji. Tällä tunnilla tulee harjoiteltua lyöntejä, potkuja, lukkoja ja niistä vapautumista ym mitä tähän lajiin nyt liittyykään. Hikoilua siis. Halusin hieman liikuntaa lukujärjestykseeni. (Ihan kuin kampuksen monet sadat portaat ei riittäisi.) Muistuttaa hieman aikaisemmin harjoittelemaani Bujinkan Budô Taijutsua. Luento kerran viikossa (ma).

Lukujärjestykseni syyslukukaudelle näyttää siis tältä:

Opintojen lisäksi sain hieman ekstra hommia kun Nikkenseiden vastaava opettaja Yamamoto lähetti minulle sähköpostia englannin opettajan osa-aikaishommista ja totesi että koska minulla vaikuttaisi olevan kaikkein parhain englannin kielitaito niin ajatteli ehdottaa tätä työtä minulle ensimmäisenä. Ja päivän verran mietittyäni menin sitten ilmaisemaan kiinnostukseni hommaan. Pari päivää sitten (keskiviikkona) tapasin sitten yhden tulevista 'oppilaistani' jonka kanssa sovittiin käytännön asioista näitä englannin tunteja koskien. Tulen siis opettamaan englantia kerran viikossa, tiistai iltaisin, kahden tunnin verran n. 4-5 hengen ryhmälle keskustelupiiri muodossa. 'Opiskelijat' ovat pääasiallisesti keski-ikäisiä rouvia jotka haluavat oppia ymmärtämään ja puhumaan englantia voidakseen auttaa Kanazawassa käyviä ulkomaalaisturisteja. Tunnit pidetään keskiviikkona tapaamani kimono kaupan omistajan, Tokura Naomin ja hänen miehensä kimono kaupan tiloissa. Rakastan kimonoita ja muuta perinteistä japanilaista vaatetusta joten todella hyvää tuuria että yksi opetettavistani omistaa kimono kaupan. Enivei, kirjoitan asiasta ehkä enemmän kun tunnit ovat alkaneet. Mutta, kiva saada hieman pientä lisätienestiä vielä apurahan lisäksi.

Että tämmöistä tällä kertaa. Mitäs Suomeen? Minä tästä repäisen loput kamat laukkuuni ja lähden suorimaan kohti juna-asemaa hypätäkseni luotijunan kyytiin kohti Tokiota. Nähdään kun palailen pääkaupungista!