Opiskelua

Kiirettä on pitänyt, flunssa on voitettu ja hauskaa on.

Yliopiston arki alkaa pikkuhiljaa tuntumaan normaalilta. Arkipäivisin käydään luennoilla ja iltapäivällä ja illalla käydään kaupassa täydentämässä ruokavarastoa, tehdään läksyjä tai vietetään iltaa kavereiden kanssa, joko asuntolalla tai esim. karaokessa (jota paikalliset rakastaa tehdä aina kun mahdollista).

Pari viikkoa kursseilla käyneenä ja opettajien kanssa keskustelleena huomaa että Kanazawan yliopiston taso on korkea. Ja tätä toitotetaan meille Nikkensei -ohjelman vaihtareille jatkuvasti. Siinä missä useassa yliopistossa vaihtarit saattavat vuoden aikana kirjottaa jonkinnäköisen opintopäiväkirjan tai vapaa aiheisen raportin (ainakin omien tietojeni mukaan, saa korjata jos jollakulla on toista tietoa) niin Kanazawan yliopisto nostaa riman korkeammalle, ainakin mitä tulee meihin Nikkenseihin. Me joudumme kirjoittamaan kokonaisen tutkielman/väitöskirjan. Jonka joudumme sitten esittelemään isohkon yleisön edessä. ”Ei paineita...” totesi vastaava opettajamme naureskellen kertoessaan että loppuesitelmää kuuntelemaan tulee mahdollisesti reippa 30 ihmistä ellei enemmänkin. Meistä taisi kaikki valahtaa aika kalpeiksi kun tämä kuultiin, mutta opettaja totesi vaan että me ollaan niin eliittiä verrattuna muihin vaihtareihin niin esitelmän pitäisi olla ihan piece of cake. JOO EI! Terveisin, esiintymiskammoinen.

Miten Nikkensei ohjelma sitten eroaa muista vaihtariohjelmista Kanazawan yliopistossa? Ensinnäkin Nikkenseissä kaikki ymmärtävät ja osaavat puhua/lukea japania sujuvahkosti/sujuvasti. KUSEP ja KUEST ohjelmien vaihtareiden kielitaso vaihtelee aloittelijoista advanced tasoisiin. Nikkenseit taas ovat kaikki siis joko upper intermediate tai advanced tasoisia. Itsekin tasokokeen mukaan olen advanced tasolla. Nikkenseit puhuvat keskenään pääasiallisesti siis japaniksi, siinä missä muiden ohjelmien vaihtarit vaikuttavat käyttävän aika paljon englantia (jos siis englantia osaavat).

Nikkensei on vaihtariohjelmista pienin ja meitä on vain 18 opiskelijaa (joista 5 kotoisin euroopasta, muut ovat aasialaisia). KUSEPejä taitaa olla eniten. Kaiken kaikkiaan Kanazawassa on tällä hetkellä vaihtareita kuuleman mukaan 533 opiskelijaa.

Nikkenseillä on myös kursseja joita muilla ohjelmilla ei ole. Nämä kurssit liittyvät pääasiallisesti tuon tutkielman/väitöskirjan tekemiseen ja osalla näistä tunneista on mukana myös japanilaisia opiskelijoita.

Siinä missä muiden vaihtariohjelmien opiskelijat saivat tuutorin avustamaan koulun käynnissä ja muutenkin elämisessä Kanazawassa, Nikkenseille ei ole tuutoreita. Sen sijaan saimme ns. ”adoptioperheen” jotka toimivat tukena yliopiston ulkopuolisissa asioissa. Vietämme heidän kanssaan aikaa silloin kun mahdollista, reissaamme heidän kanssaan ja tutustumme yleisesti japanilaiseen perhe-elämään. Kyseessä ei siis ole varsinaisesti host perhe koska emme asu heidän luonaan. Oma perheeni tosin ei ehkä tunnu ihan perheeltä koska omien ”vanhempieni” iät ovat niin lähellä omaa ikääni. Daisuke (”isä”) täytti juuri vähän aika sitten 33-vuotta ja hänen vaimonsa Yana (venäläinen, kotoisin muistaakseni Vladivostokista, asunut Kanazawassa reilut 2 vuotta) on 30-vuotias. Olen viettänyt heidän kanssaan nyt parina päivänä aikaa ja he vaikuttavat tosi mukavilta.

Mitä tulee opiskeluun niin syyslukukaudelle valitsemani kurssit ovat seuraavanlaiset:

Japanese E

Kurssilla opiskellaan kielioppia, luetaan erilaisia artikkeleita ja kirjoitetaan lyhyitä esseitä liittyen lukemaamme artikkeliin. Luentoja on kolmesti viikossa (ti, ke ja pe), 90 minuuttia per luento. Opettajia on peräti kolme kappaletta, eri jokaiselle päivälle. Hieman hämmentävää toisinaan, mutta ehkä tähän tottuu.

Kanji 5

Nimikin paljastaa mitä tällä kurssilla opiskellaan, nimittäin kanjeja eli noita pirullisia kiinalaisia/kiinalaisperäisiä kirjoitusmerkkejä jotka ovat minulle ehkä se suurin haaste mitä japanin kielen opiskelemiseen tulee. Jokaisesta kurssikirjan kappaleesta on pieni testi. Luentoja on kerran viikossa (to).

Academic Writing

Teoriaa ja harjoituksia siitä kuinka kirjoittaa oikeaoppisesti akateemisia tekstejä (esseitä, raportteja ym). Luentoja kerran viikossa (ma).

Oral Presentation

Harjoitellaan tekemään esitelmiä ja tietenkin esittämään niitä. Yksi kamalimmista asioista ikinä koska kammoan ihmisten edessä puhumista, mikä toisaalta onkin yksi syy miksi tämän kurssin otin. Haluan päästä eroon kammostani ja saada harjoitusta esitelmöinnistä ennen aikaisemmin tekstissä mainitsemaani loppuesitelmää. Luentoja on kerran viikossa (ma).

Japanese Culture Practice (vain Nikkensei -opiskelijoille)

Kurssin nimi on vähän outo, mutta suoraan käännettynä se on noin. Mitä tällä kurssilla teemme on käytännössä Japanin kulttuurin eri aiheiden läpäkäyminen ja keskustelut aiheesta. Luentoja on kahdesti viikossa (ti ja to). Tiistaisin opettaja vaihtuu aina aiheiden mukaan, torstaisin opettaja on yksi ja sama ja tällöin pidämme kukin esitelmiä ennestään sovituista aiheista.

Research Practice (vain Nikkensei -opiskelijoille)

Harjoittelemme tutkimustyön tekemistä ja tiedon etsintää. Näillä tunneilla on aina mukana myös japanilaisia opiskelijoita joiden kanssa jakaudumme ryhmiin ja etsimme tietoa yhdessä sovitusta aiheesta ja pidämme ilmeisesti myös pienet esitelmät aiheesta. Luentoja on kerran viikossa (ti).

Completion Research Practice (vain Nikkensei -opiskelijoille)

Taas vähän hassu nimi, näiden kääntäminen on aika kikkailua välillä. Käymme läpi sitä kuinka tutkielma tulisi kirjoittaa, mitä sen täytyy sisältää, kuinka tehdä tutkimustyötä ja muuta tutkielman tekemiseen liittyvää. Luemme ja käymme läpi myös aikaisempien Nikkenseiden tutkielmia. Tosin tuo läpi käyminen sisältää lähinnä virheiden etsimistä ja sitä kuinka näitä tutkielmia voisi parannella. ”Olkaa äärimmäisen kriittisiä ja haukkukaa vapaasti. Etsikää pienimpiäkin virheitä mitä näistä vaan voitte löytää.” oli opettajan ohjeet tutkielmien lukemiseen. ”Hyvässä tutkielmassa ei vain kehuta aikaisempia tutkimuksia maasta taivaisiin vaan nimenomaan kritisoidaan niitä ja pyritään tekemään asiat paremmin kuin edeltäjät.” Tai jotain tuon kaltaista. Ihan mielenkiintoinen kurssi. Luento kerran viikossa (to).

Education in Japan

Kuten nimikin kertoo, kurssi koskee Japanin koulutusjärjestelmää. Käymme läpi hieman sitä minkälainen on Japanilainen koulutusjärjestelmä, minkälaisia koulut täällä ovat, mitä ongelmia on olemassa ym. Käymme myös ainakin kolmessa ellei neljässäkin erilaisessa koulussa tutustumassa ja juttelemassa opiskelijoiden kanssa. Kirjoitamme jokaisesta vierailusta myös pienen raportin. Luentoja on kerran viikossa (ke) hieman vaihtelevasti yhden tai kahden periodin verran. (Yksi periodi on tosiaan 90min.)

Shôrinji Kenpô

Japanilainen taistelulaji. Tällä tunnilla tulee harjoiteltua lyöntejä, potkuja, lukkoja ja niistä vapautumista ym mitä tähän lajiin nyt liittyykään. Hikoilua siis. Halusin hieman liikuntaa lukujärjestykseeni. (Ihan kuin kampuksen monet sadat portaat ei riittäisi.) Muistuttaa hieman aikaisemmin harjoittelemaani Bujinkan Budô Taijutsua. Luento kerran viikossa (ma).

Lukujärjestykseni syyslukukaudelle näyttää siis tältä:

Opintojen lisäksi sain hieman ekstra hommia kun Nikkenseiden vastaava opettaja Yamamoto lähetti minulle sähköpostia englannin opettajan osa-aikaishommista ja totesi että koska minulla vaikuttaisi olevan kaikkein parhain englannin kielitaito niin ajatteli ehdottaa tätä työtä minulle ensimmäisenä. Ja päivän verran mietittyäni menin sitten ilmaisemaan kiinnostukseni hommaan. Pari päivää sitten (keskiviikkona) tapasin sitten yhden tulevista 'oppilaistani' jonka kanssa sovittiin käytännön asioista näitä englannin tunteja koskien. Tulen siis opettamaan englantia kerran viikossa, tiistai iltaisin, kahden tunnin verran n. 4-5 hengen ryhmälle keskustelupiiri muodossa. 'Opiskelijat' ovat pääasiallisesti keski-ikäisiä rouvia jotka haluavat oppia ymmärtämään ja puhumaan englantia voidakseen auttaa Kanazawassa käyviä ulkomaalaisturisteja. Tunnit pidetään keskiviikkona tapaamani kimono kaupan omistajan, Tokura Naomin ja hänen miehensä kimono kaupan tiloissa. Rakastan kimonoita ja muuta perinteistä japanilaista vaatetusta joten todella hyvää tuuria että yksi opetettavistani omistaa kimono kaupan. Enivei, kirjoitan asiasta ehkä enemmän kun tunnit ovat alkaneet. Mutta, kiva saada hieman pientä lisätienestiä vielä apurahan lisäksi.

Että tämmöistä tällä kertaa. Mitäs Suomeen? Minä tästä repäisen loput kamat laukkuuni ja lähden suorimaan kohti juna-asemaa hypätäkseni luotijunan kyytiin kohti Tokiota. Nähdään kun palailen pääkaupungista!

Elossa ollaan

En ole päivittänyt tätä blogia, en naamakirjaa enkä oikein mitään. Syynä on se että eka viikko juostiin pää kolmantena jalkana orientaatiosta toiseen (plus ekat tunnit alkoi loppuviikosta), viikonloppuna oli bileet, shoppailureissu keskustaan (30min bussilla kampukselta) ja kansainvälinen festivaali Kanazawan päärautatieaseman läheisyydessä. Toisella viikolla taas alkoivat loputkin tunnit ja sain flunssan.

Täällä putosi pariksi päiväksi lämpötilat n. 10 asteeseen mikä aiheutti sen että onnistuin hankkimaan pirunmoisen flunssan. Maanantaina oli vielä ihan OK olo, mitä nyt hieman kurkku kipeä, mutta tiistaina olo paheni, kurkku kipu yltyi pahimmilleen (kävin oksentamassa yöllä, mikä on kurkkukipuilun aikaan ihan normia minulle) ja kuumekin taisi hujahtaa korkealle koska illalla olo oli kuin zombilla. Nikkensei kurssilaiset yltyivät erittäin huolehtivaisiksi ja lääkitsivät ja ruokkivat minua koko illan. Sain helposti syötävää kasviskeittoa kahdelta indonesialaiselta kaverilta, yskänpastilleja puolalaiselta ja lämmintä hunajavettä ja vitamiini tabletteja korealaiselta kaverilta. Eilen oli hieman parempi olo, mutta yskitytti hieman, illalla taas nenä oli niin mahottoman tukkoinen ettei mitään rajaa. Tänään  (torstai) selvisin luennoista kunnialla (olen siis käynyt luennoilla ihan normaalisti ja jumittanut lopun päivää sitten huoneessani leväten), samoin 1-on-1 tapaamisesta vastaavan opettajan kanssa vaikka olo oli kuin tukkiutuneellä viemärillä. Alan pikku hiljaa tottua maskin käyttämiseen (Japanissa kun tosiaan käytetään yleensä lekurimaskeja kun ollaan kipeänä), kolme päivää kun niitä on tullut käytettyä.

Noissa maskeissa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli on se ettei tarvitse aamulla vaivautua meikkaamaan kun maski peittää puolet naamasta (ihokin näyttää paremmalta kun ei ole pariin päivään meikannut). Huono puoli taas se että maski on ihan helkkarin kuuma, erityisesti jos ulkoilmakin on kuuma. Kuvitelkaapa tämä: olet flunssassa joten joudut pukeutumaan lämpimästi ettei flunssasi pahene. Vedät aamulla päällesi lämpimän pitkähihaisen. Tarkistat vielä varmuuden vuoksi kuinka lämmintä ulkona on. +29°C ............sinulla on päälläsi lämmin pitkähihainen. Olet kyseinen paita päällä koko päivän. Naamallasi on maski joka käy tukalan kuumaksi ajan myötä. Joo... ehkä jätän tämän tähän, tuli varmaan jo selväksi tuntemukseni keskiviikolta. Ah, Japanissa on niin ihanaa, sanoi hän ja yritti olla tukehtumatta tukkoisen nenänsä takia.

Siispä, yksinkertaisesti sanottuna: ette tule saamaan mitään tämän kummoisempaa päivitystä ennen kuin olen päihittänyt tämän samperin flunssan. Pahoitteluni.

Pieni kuvapostaus

Kuvia on tullut otettua jonkun verran ja kaikkea en ole vielä jaksanut/ei ole ollut aikaa pienentää, mutta tässä kuitenkin hieman katseltavaa.

Alku hyvin, kaikki hyvin.. tai jotain.

Vuoden seikkailu Kanazawassa, Japanissa on nyt virallisesti alkanut.

Moi moi Suomi!

Viimeinen viikonloppu kotimaassa meni nopeasti M:n ja P:n kanssa kierrellen Helsingissä ja katsellessa leffoja. Kiitos tytöille viikonlopusta! <3

Alku viikko onkin sitten mennyt tärkeitä asioita hoitaessa, viimeisiä vietäviä ostaessa ja vaatteiden läpikäymisessä. Pakkaaminen jäi tietenkin vikaan iltaan/yöhön ja tälle aamulle. Illalla jo yhdessä vaiheessa totesin että on pakko karsia vaatteista (eli palauttaa jotain matkalaukusta vaatekappiin) jotta saan tarvittavan omaisuuden mukaan. Ja mukaanhan on siis lähdössä KAKSI matkalaukkua jotka pukkaan ruumaan. Käsimatkatavarat ängen yhteen reppuun ja kameralaukkuun. Hieman pelottaa tuo laukkujen paino. Isompi ruumaan menevistä laukuistani on tällä hetkellä 20kg paikkeilla. Pienemmästä en vielä tiedä. Saas nähä...

Vieläkään ei ole iskenyt se että olen tosissani lähdössä jo tänään ja että tulen viettämään Japanissa kokonaisen vuoden (tulen toistamaan tätä jälkimmäistä varmaan vähän aikaa, koittakaa kestää). Ehkä se iskee kentällä, ehkä vasta Japanissa.

Mutta en nyt tämän enempää juoruile tässä vaan rupean pakkaamaan läppäriä reppuun jotta on viimeisetkin tavarat valmiina lähtöön, käväisen suihkussa ja syön jotain. Sitten vain odotellaan että kuskini tulee kotiin töistä ja lähtee roijaamaan minua tavaroineni kentälle.

Seuraava postaus tuleekin kirjoiteltua Japanissa! Joten eiku moikkamoi vaan! さよなら！  

Työt ohi, valmistautuminen alkakoon

Alle kuusi päivää lähtöön.

Asioita vielä tehtävänä ennen lähtöä. Pieni paniikin poikanen nostamassa päätään mielen perukoilla. Stressiä raha-asioista. Stressiä ajankäytöstä. Mutta hassusti ei ole siltikään vielä iskenyt kunnolla tajuntaan että olen lähdössä Japaniin vuodeksi. Ehkä se jossain vaiheessa.

Onneksi yliopiston osalta ei tarvitse stressata mistään. Kanazawan yliopisto on ollut ihanan aktiivinen infojen lähettämisessä. Tiedän että olen pääsemässä bussikyydillä kentältä kampukselle, että asuntolalla odottaa liuta ihmisiä jotka ohjeistavat ja auttavat meitä sisään muutossa (huoneeni on kai neljännessä kerroksessa ainakin numeronsa puolesta), osoitettakaan ei tarvitse ilmeisesti lähteä itse kaupungintalolle rekisteröimään vaan yliopisto tarjoaa proxy palvelun joka käy hoitamassa asian meidän puolestamme. Orientaatio viikon aikataulukin on tiedossa. Eka viikonloppu vaikuttaa ihanan tyhjältä minkään ohjelman suhteen, tiedä sitten mitä vaihtarit haluavat tehdä (muuta kuin selvitellä jet lagia pois) tai mitä asuntolan vastaavat päättävät päidemme menoksi järjestää. Luultavimmin viikonloppu kuitenkin menee siinä että paikallistamme lähimmän supermarketin ja 100-jenin kaupan ja ostelemme asuntoihin tarvittavia välineitä (siis paistinpannua, kattilaa ym pientä tavaraa, asunnothan ovat muuten kalustettuja).

Meinasin aluksi kirjoitella yliopistosta tietoa tänne ennen Japaniin lähtöä, mutta mietin että ehkä on paras jättää kyseinen postaus sitten siihen kun olen viettänyt hetken aikaa yliopistossa ja tiedän asioista vähän enemmän. Mielummin niin kuin se että kopioisin tähän tietoa wikipediasta ym.

Viikonloppuna tai viimeistään maanantaina täytyy aloittaa pyykkäys/silitys rumba. Ajattelin myös eristää mukaan lähtevät vaatteet vaatekaappiin erilliseen koriin. Pitäisi kaivaa myös käsimatkatavaroita varten ajattelemani iso reppu jostain esiin jotta saisin katsottua kuinka paljon siihen mahtuu tavaraa. Olen myös kaivellut esiin niitä pikkuasioita joita arvelen/tiedän tarvitsevani Japanissa. Esim Suica -matkakorttini (omistan niitä kaksi, lol). Vilkaisin myös että onko Kanazawalla joku oma matkakorttinsa vai toimiiko tuo Suica sielläkin. Eipä toimi. Pitää siis paikanpäällä sitten metsästää itselleen ICa (lausutaan ilmeisesti Aika) ettei aina tarvitse maksaa bussimatkoja keskustan ja kampuksen välillä käteisellä. Käteisestä puheen ollen, löysin myös pikkuisen kolikkopussini jossa oli vielä tallella jokunen jeni edellisen reissun jäljiltä. Jes, saan siis ostettua kentällä automaatista juotavaa ilman että pitäisi jossain käydä hajottamassa isompaa seteliä. Pitää tosin varmistaa että jäljellä olevat kolikot eivät ole kaikki vain yhden jenin kolikoita, ne ei käy mihinkään automaattiin. Prkl, nuo yhden jenin kolikot on kyllä jotain mitä vihaan yli kaiken Japanissa. Niillä ei tee MITÄÄN! Mutta mutta, pitänee laskea että paljonko noita jenejä on ja minkälaisina kolikkoina tallella. Mitään järisyttävää summaa kolikkopussistani tuskin löytyy, mutta toivottavasti edes yhden juomapullon verran. Tai kahvin verran. Lentokentällä tapaamispaikkamme vieressä kun on Doutor kahvila, ainakin KIXin sivujen mukaan.

Viime lauantaina allekirjoittaneelle pidettiin pienet läksiäisjuhlat perheen, sukulaisten ja parin perhetutun voimin. Tai siis, eniten töitä päivän eteen tein minä kun valmistin kaksi japanilaista ruokalajia vieraille makusteltavaksi. Äitikin valmisti omaa suosikkiaan eli sushia ja minä kyhäsin omat (tällä hetkellä) suosikki ruokalajini: karee (japanilainen curry kastike) ja okonomiyaki (eräänlainen kaalipannukakku). Kareen valmistin kasvisversiona eli kastikkeen joukossa oli pilkottuna perunaa, porkkanaa ja punaista omenaa. Jos lihaisamman kastikkeen haluaa niin siihen voi toki lisätä haluamaansa lihaa. Itse suosin kasvisversiota. Okonomiyaki taikinan sekaan tuli aimo läjä kaalia ja hieman kinkkua (merenelävä versiotakin voi tehdä laittamalla sekaan esim katkarapua ym). Aika yksinkertaisen version tein. Mutta kaikki vaikuttivat tykkäävän. Resepti pyyntöjäkin sain. Pitää lähetellä ne ennen Japaniin lähtöä.

Ja tietenkin sain pieniä läksiäislahjojakin!

Näiden lisäksi sain nätin kukkakimpun joka onpi keittiön pöytää koristamassa. Kumpikin kortti sisälsi hieman rahaa matkakassaan.

Kukkalaukun/meikkipussin sisältö.Matkaevästä ja puuhasteltavaa.

Työsuhde Nordeassa loppui tänään (pe 18.9.) ja samoin loppuivat kello kuuden herätykset. Tietenkin aion jatkaa tätä aikaisin heräilemistä, mutta en kuitenkaan ihan kuuden maissa ajatellut pompata ylös. Sain työkavereilta lahjakassin jossa oli kaikenlaista "tarpeellista" tavaraa vaihtovuotta varten. Kiitokset tästä Nordean UA-tiimille!

Suomi t-paita, sateenvarjo, Nordea muki, keltainen Nordean possu-avaimenperä (jonka sain myös vihreänä), post-it noteseja, kyniä, muistitikku, matkakokoinen hiiri, Jalmari hiirimatto ja itse Jalmari joka lähteekin mukaan matkalle.

Viikonloppu tuleekin vietettyä hyvässä seurassa leffoja katsellen. Rakkautta&Anarkiaa leffafestivaalit tarjoavat tänäkin vuonna laajan valikoiman erilaisia leffoja syynättäväksi ja aikomuksena oli käydä katsastamassa niistä kolme. Alunperin piti käydä katsomassa neljä, mutta tämän iltainen leffaan meno piti perua mielenilmauksen takia. Kyseinen mielenilmaus kun aiheutti sen että junat eivät kulje ja leffaseurani ei näin ollen päässytkään Tampereelta tänne Helsinkiin. Noh, on se kolmekin leffaa jo ihan hyvä saldo viikonlopulle.

Pieni päivitys

Sain jo valituksen siitä että blogi on ollut hiljaa pari viikkoa. Sorry!

Hieman päivitystä siis että miten on asiat edenneet.

MEXT apurahan saajille pidettiin lähtöorientaatio tuossa 24.8. Orientaatiossa käytiin läpi hieman säännöstöä jota meidän stipendiaattien pitää seurata. Lähinnä että pitää totella yliopiston sääntöjä, opiskella eikä vain hurvitella, lakeja pitää totella ymym. Käytännön asioissa käytiin läpi mm. paljonko olemme kuukaudessa tuota apurahaa saamassa, mitä kannattaa tehdä/hankkia ennen Japaniin lähtöä ja mitä mahdollisesti joudumme tekemään ensimmäisinä päivinämme yliopistolla (osoitteen rekisteröintiä kaupungintalolla ymym). Ei hirveästi uutta tietoa, mutta hyödyllinen orientaatio kuitenkin.

Hieman yllätti ettei yksikään paikalla olleista Japaniin lähtijöistä (5 meitä Japanese Language and Culture opiskelijaa ja 2 Research opiskelijaa) ole menossa länsi-Japaniin ja vain yksi on suuntaamassa Tokioon (hänellä taisi olla lähtö tällä viikolla). Kanazawa, Yamagata, Aichi ja Chiba on suuntana meillä muilla JLC vaihtareilla ja research opiskelijat suuntaavat ilmeisesti Hokkaidolle.

Olen saanut nyt varmistuksen kyydityksestä KIX:n kentältä yliopistolle KUn charter bussilla. Ja ensi viikolla pitäisi tulla lisätietoja asuntolastakin (varmistukset saapumispäivistä piti ilmaista asuntolavastaavalle tällä viikolla).

Enään kolmisen viikkoa lähtöön. Päivät vähenee, tekemistä on vielä paljon. Pitää tosissaan ruveta tekemään listaa vielä ostettavista tuliaisista ja miettiä mitä sitä pakkaa mukaansa vuodeksi (ei ole muuten helppoa se, sanon ma). Vielä pitäisi käydä otattamassa toinen annos Japanin aivokuume rokotuksista. Ja käydä kärsimässä loputkin hammaslekuri ajat. Tällä hetkellä parantelen hampaanpoisto kuoppaa. (Lähti viimeinenkin visuri. Särkee ja suu maistuu kuolemalle.) Rahaakin pitäisi vaihtaa. Ja hankkia matkatavara vakuutus vuodeksi. Ja hankkia adapteri. Ja ja... Niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa.

Ja ensi viikonloppu menee Tampereella pukuillessa. Toivotaan että sen jälkeen saisin vähän parempaa päivitystä aikaiseksi.

どこへ？| Minne?

Ennen kun latelen teille faktaa tulevasta vaihtoyliopistostani, niin voisin hieman valottaa Japania tuntemattomille/vähän tunteville että minne päin Japania sitä nyt oikeastaan ollaan menossa oppiskelemaan.

Vihdoin!

Alkuviikosta, kun lähetysöltä ei alkanut kuulumaan, päätin sitten vihdoin laittaa meiliä läheystölle ja tiedustella että ovatko kuulleet mitään opetusministeriöltä. Ei vielä mitään. Todettiin J:n kanssa että jaa'a, tämä voi hyvinkin tarkoittaa sitä että joudumme odottamaan sitä virallista yliopistoon hyväksymismeiliä vielä ensi viikkoon. MUTTA! Toisin kävi! Perjantaina kilahti vihdoin se kauan odotettu virallinen ilmoitus vaihtovuodesta sähköpostiin!

Odottelu jatkuu..

Mjoo'o. En ole postannut mitään mistään koska lähetystöltä ei ole edelleenkään tullut virallisia päätöksiä yliopistoista, saati minkään näköistä informaatiota että missä mennään.

Sen sijaan yliopisto on ollut jälleen yhteydessä, ilmoittaen mihin asuntolaan kukakin hakijoista on päässyt. Pääsin ykkösvaihtoehtooni 金沢大学国流会館 (Kanazawa Daigaku Kokuryuu Kaikan) eli Kanazawa University International House;n. Loistoa, oma keittiö! Ei tarvitse stressata yhteisen keittiön saati jääkaapin käyttöä. Mutta dormista ja yliopistosta lisää erillisessä postauksessa. Ja huoneesta tietenkin asiaa jahka pääsen paikan päälle ja olen asettunut asumaan pikkuruiseen kämppääni. Mihin tosin on vielä vähän vajaa kaksi kuukautta aikaa.

Mutta joo, pidempää postausta ja enemmän asiaa kun sieltä lähetystöltä vihdoin tulisi sitä meiliä.

文部科学省奨学金 | もんぶかがくしょうしょうがくきん monbukagakushô shôgakukin | Opetusministeriön stipendi

(Otsikosta tuli aika hirviö.)

Alright, nyt sitten hieman asiaa hakuprosessistani. Ja tämä on tosiaan ihan vain oma kokemukseni tästä hakuprosessistani ja tiedän faktana että muilla se on mennyt eri tavalla tulosten odottelun osalta. Tajuatte mitä tarkoitan kun pääsette tulosten odottelu kohtaan tekstissä.

自己紹介 | じこしょうかい jiko shôkai | Esittäytyminen

Heippatirallaa ihmiset! Ihan ensimmäiseksi pitäisi varmaan esitellä että minkälainen olento täällä näppäimistöä naputtaa ja kuka kummajainen sitä onkaan lähdössä Japaniin vuodeksi paikallisia pelottelemaan. Eli eli...