Vuoden seikkailu Kanazawassa, Japanissa on nyt virallisesti alkanut.
Lento oli aivan täynnä, joten arvaten
nukkumisesta ei tullut yhtään mitään kun ei pystynyt
levittäytymään kahdelle penkille. En tosiaankaan pysty nukkumaan
lentokoneiden ahtaissa penkeissä istuma-asennossa. Katselin siis
leffoja ja tv-sarjoja. Vieressä istui japanilainen rouva Fukuin
prefektuurista (Ishikawan naapuri prefektuuri). Tuli lennon alussa ja
perillä koneesta poistuessa juteltua sitten hieman.
Perillä Kansain kentällä huomasin
hieman eksyneen oloisen tytön joka oli ollut samalla lennolla ja päädyin
kysymään oliko hän kenties ensimmäistä kertaa Japanissa.
Ensimmäistä kertaahan hän. Ja samaan yliopistoon vaihtoon tulossa.
Aika hyvä sattuma! Aleksandra niminen puolalainen tyttö. Juteltiin
sitten niitä ja näitä läpi passintarkastuksen, joka kesti hieman
tavallista pidempään kun piti odottaa että viranomaiset kyhäävät
meille Residence Cardit. Kun tämä virallinen puoli oli hoidettu,
noukimme laukut hihnalta ja kompuroimme jet lagisinä
tapaamispaikalle jossa odottikin jo iso liuta vaihtareita. Tuli
juteltua yhden puolalaisen pojan, Pawel;n (tuttavallisemmin Paul),
kanssa sekä kahden vietnamilais tytön kanssa, joista toinen asuu
täällä International Housella minun ja Olan kanssa. Eri
kerroksessa tosin.
Bussi pääsi kentältä lähtemään
vasta 11:40 aikoihin ja lähtöä odotellessa tuli juteltua takanani
istuneiden saksalaisen ja hollantilaisen tytön kanssa. Kun matkaan
sitten vihdoin päästiin niin aluksi ei väsyttänyt ollenkaan ja
tuli katseltua maisemia ja kiinnitettyä huomiota siihen kuinka
vuoristoon siirtyessä korkeuseron huomasi heti kun korvat meni vähän
väliä lukkoon ja kun bussi joutui kulkemaan välillä todella
pitkienkin tunnelien läpi (pisin taisi olla 4300m). Eka pysähdys
oli noin yhden aikoihin, puolen tunnin stoppi jolloin ehti loistavasti
käväistä levähdyspisteen vessassa ja ostamassa evästä, kaksi
onigiria (riisipalloa), purkki jagarikoja
(peruna-kasvis-snackstikkuja) ja pullo vettä (ja kaikki n. 4€
hintaan.. ei Suomessa vaan näin halvalla sais). Eväiden syömisen
jälkeen sainkin sitten torkahdettua hieman ennen seuraavaa stoppia
siinä kolmen aikoihin. Kanazawaan saavuttiin noin viiden paikkeilla.
Asuntolalle kun päästiin (pienen
kommelluksen jälkeen) niin sai kyllä huokaista helpotuksesta kun
paikalla oli kaksi paikallista poitsua auttamassa meitä kantamaan
laukut omiin kerroksiimme, rakennuksessa kun ei ole hissiä ja oma
asuntoni/huoneeni on neljännessä kerroksessa. (Toinen laukuistani painoi 22,7kg ja toinen jotakuinkin 19kg...) Jos en laihdu tämän
vuoden aikana noita portaita ravatessa niin jo on kumma. Perjantaina niitä ravailtiin jonkun verran kun tavarat huoneisiin heitettyämme
piti kerääntyä ala-aulaan josta asuntolavastaava lähti sitten
opastamaan että miten mikäkin huoneissa toimii, missä voi pestä pyykkiä,
yleiset suihkutilat jos niitä haluaa käyttää, yleinen
oleskelutila (jossa wifi), missä kunkin postilaatikko (ja miten ne avataan), minne
heitetään mitkäkin roskat ja mihin oveen tarvitsee saamaamme
tunnistekorttia. Tämän jälkeen meistä kukin palasi huoneeseensa
hieman järjestelemään sitä asumiskuntoon (eli napsautti sähköt
päälle, kytki jääkaapin seinään, petasi pedin ym) ennen kun
vaelsimme taas alakertaan lähteäksemme ostamaan hieman evästä
illalle ja aamulle läheisestä convinience storesta (lyhyemmin
konbini).
Asuntolalle palattua heitin aamiaisen
huoneen jääkaappiin ja otin iltapalan mukaani ja suuntasin
oleskelutiloihin syömään. Kahdeksan aikoihin illalla paikalle
alkoi kerääntyä muita vaihtareita syömään ja keskustelemaan
toistensa ja asuntolavastaavien kanssa kunnes yksi
asuntolavastaavista saapui kahden ison pizzan, paistetun kanan,
salaatin ja kasvis wrappien kanssa. Siinä sitten tuli syötyä
oikein kunnolla ja keskusteltua niitä näitä ihmisten kanssa aina
jonnekkin ilta yhteentoista asti. Sen jälkeen kyllä uni maittoi
(etenkin kun olin ollut hereillä melkein 1,5 päivää jos torkkuja
ei lasketa).
Lauantai alkoi osaltani siinä yhdeksän
maissa suihkulla ja pienellä aamiaisella ennen kun lähdettiin
Angelikan ja muutaman thaimaalaisen ja vietnamilaisen
vaihtarin kanssa kävelemään 20 minuutin päähän Aeon
-supermarkettiin. Kun paikalle saapui yhden vaihtarin tuutori, Kanae,
kävelimme vielä vähän pidemmälle 2nd Street nimiseen käytetyn
tavaran myymälään jonne hetken kuluttua ilmestyi myös Aleksandra
ja Taira (yksi asuntolavastaavista).
Taira lähti sitten kuskaamaan minua,
Aleksandraa ja Angelikaa ympäriinsä kauppoihin autollaan. Autolla
sen takia koska osa kaupoista vain ovat liian kaukana käveltäväksi.
Daiso niminen sadan jenin kauppa (jossa kaikki siis maksaa about
0,90~1€) ja Yamada Denki -elektroniikka kauppa sijaitsivat toisella
puolella vuorta. Että, repikää siitä! Haha! Matkalla kaupalta
kaupalle ja lopulta myös suhteellisen kaukana olevaan liukuhihna
sushi ravintolaan tuli autossa karaokeiltua kun Tairalla on
puhelimessaan karaoke ohjelma. Kaikkea sitä... Taira tykkäsi laulaa
korkealta ja kovaa!
Aeon -supermarketista tuli hankittua
Waon -cash card johon voi ladata rahaa ja maksaa sillä sitten
ostoksensa kaikissa Aeon -marketeissa ja kerätä samalla pointseja...pisteitä..en osaa suomea... joita voi sitten myöhemmin muuttaa rahaksi kortille. Hyvin kätevä
siis. Eikä tarvitse pelleillä pikkukolikoiden kanssa!
Yamada Denkissä meidät houkuteltiin
kokeilemaan hieromatuoleja. Oli kyllä todella rento olo
hierontatuokion jälkeen.
Takaisin asuntolalle tultiinkin sitten
vasta jossain seitsemän aikoihin illalla hyvin syöneinä. Käväisin vielä
itsekseni vähän matkan päässä konbinissa ostamassa aamupalaa ja
muuta syötävää, sekä juotavaa. Koska täällä tulee jo viiden
ja kuuden välillä pimeää niin tolloin seitsemältä oli kyllä
aika mielenkiintoista kävellä yksikseen ulkona kun katulamput on
tosi harvassa ja pusikoissa huutaa cicadat kun viimestä päivää
(syy miksi en hirveästi viitsi pitää parvekkeen ovea auki, hirveä
meteli nimittäin). Käytin kännykkää taskulamppuna ja soitin
samalla musiikkia ettei rupeasi hirvittämään yksin kävely.
Sain selviteltyä tavarat ulos laukuista ja paikoilleen samalla kun odottelimme että Taira pääsee töistä (jep, meni vielä illaksi töihin heitettyään meidät asuntolalle).
Oltiin nimittäin sovittu että vietettäisiin vielä aikaa hänen huoneessaan juoden ja jutellen. Ja myöhäänhän siinä arvaten meni. Kello nimittäin on ihan kohta kolme yöllä ja aamulla oli tarkoitus lähteä porukalla käymään Kanazawan linnalla.
Että tällaiset ekat pari päivää.
Kuvia seuraavassa postauksessa sitten. バイバーイ！
(Kirjoitus tyylini näköjään muuttui hieman... johtuu joko jet lagistä tai siitä että olen puhunut pelkkää englantia ja japania kaksi päivää...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti