Moi...

Yeah I know, long time no write. Olen huono bloggaaja, tiedän.

Viime postauksen jälkeen on tullut köytyä Tokiossa (kahdesti), Chibassa (kahdesti), suoritettua välikokeet (älkää edes kysykö), istuttua pitkää iltaa izakaya -ravintola/juomaloissa opiskelija/opettaja voimin, käytyä karaokessa (taas, pariinkin otteeseen, henk. koht. ennätys 6,5 tuntia), vietettyä Joulu vanhojen tuttujen ja uusien tuttavuuksien parissa, käytyä teatterissa (lasten teatteri), käveltyä 14 tuntia ympäri Tokiota, käytettyä yöbussia (muutamaankin otteeseen), vietettyä uusi vuosi hyvässä porukassa katsomassa joka vuotinen musiikki ohjelma Kouhaku Uta Gassen (jota olen seurannut jo sellaiset n. 6-7 vuotta), käytyä ekaa kertaa hatsumoudella eli vuoden ensimmäisellä temppeli/pyhättö käynnillä, ostettua omamori tulevaa vuotta suojaamaan, käytyä all-you-can-eat grilliliha ravintelissa ahtamassa itteni niin täyteen ettei jälkkäri meinannut enää maistua (kuului all-you-can-eat tarjoukseen) ja viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä: selvittyä läpi ekasta loppututkielma esitelmästä sekä (taistelulaji) esiintymisestä erittäin isolle yleisölle joka sisälsi muun muassa Kanazawan kaupungin pormestarin ja Ishikawa prefektuurin kurenöörin. Että mitäs teille kuuluu?

Kävin tosiaan viettämässä jouluni Chibassa, perheen luona jolle toimin au pairina kolmisen vuotta sitten. Paikalla oli myös pari muuta ulkkaria lisäkseni (vanha aupair joka toimii nykyään englannin opettajana Chibassa, nykyinen aupair sekä kolmosten serkkujen aupair). Aattoiltana pidettiin oikein kunnon joulujuhlat jonne tuli niin lähisukua kuin tuttavia ja ystäviä lapsineenkin. Paljon uusia tuttavuuksia. Sekä vanhojen tuttujen tapaamista. Kolmoset on kyllä kasvaneet niin hurjasti ja osaavat niin sujuvaa englantia ettei mitään rajaa. Kolmosten serkutkin ovat kyllä muuttuneet siitä miten muistan heidät kolmen vuoden takaa.

Muutama päivä joulun jälkeen palasin Tokion vilskeen kautta (pyörittyäni yksin suurkaupungin hulinassa edellä mainitut 14 tuntia... yöbussin odottaminen on niin kivaa) Kanazawaan ja täytyy kyllä sanoa että sitä aina jotenkin rentoutuu ja vetää kunnolla henkeä kun pääsee tällaiseen hieman pienempään kaupunkiin jossa ei ole yhtä paljon porukkaa kun Tokion kaltaisessa kaupungissa. Sitten ajeletkin paikallisbussilla takaisin kampukselle, ylös tänne vuoristoon jossa on vilskettä vain arkipäivisin luentoaikoina. Hahah! Hieman on erilainen meininki.

Uuden vuoden yö oli mahtava! Keräännyttiin porukalla juhlistamaan vanhan vuoden päättymistä asuntolan oleskeluhuoneeseen jossa katsoimme telkkarista musiikki ohjelmia ja höpötimme niitä näitä reippaasti yli puolen yön vaikka osa meistä oli päättänyt lähtevänsä aamulla porukalla tervehtimään uutta vuotta Oyaman pyhätölle. Ja sinnehän mentiin. Pirusti oli populaa, ihan jonoksi asti, mutta kaikki toimi niin järjestelmällisesti että olimme käyneet pyhätöllä, ostaneet omamorit ja o-mikujit alta 30 minuutin ja menossa syömään ja sen jälkeen tarkastamaan aseman viereisen ostoskeskuksen ale-myynnit.

Joululoma oli ohi aivan liian nopeasti. Takaisin koulun penkkiin palattiin 4.1. ja heti seuraavana perjantaina oli yksi Nikkenseiden pelätyimpiä asioita: loppututkielman ja tutkielmasuunnitelman esitelmöiminen (powerpointtia käyttäen). Enkä pelkästään esitelmöinyt oman tutkielmani vaan jouduin toimimaan myös yhtenä esitelmöinti tapaamisen vetäjinä (joka siis kertoo kuka on seuraava esitelmöijä, tämän tutkielma aihe ymym). Jei. Ihan vain tiedoksi: olen ihminen joka kammoaa ihmisten edessä esitelmöimistä. Suorastaan vihaan sitä. Noh, mutta siitä selvittiin (reippaassa 5 tunnissa) ja koko homman jälkeen olikin kiva kerääntyä taas asuntolan oleskeluhuoneeseen ja popsauttaa auki parit juomat ja puhua sontaa loppu ilta.

Tosin kauhujen aika ei ollut ohi kahdelle meistä, jotka olivat päättäneet valita yhdeksi kurssikseen Shôrinji Kenpô:n. Koska tuosta esitelmöinnistä viikko eteen päin ja olimme huitomassa toisiamme nyrkeillä ja potkimassa minkä kerkesimme satapäisen yleisön edessä Kanazawan kaikkein kalleimman hotellin hulppeassa juhlasalissa. Muistona tästä tapahtumasta on jokunen mustelma, kauhun sekainen huvittuneisuus tapahtuman skaalan suhteen ja ihana pikkuinen aroma pallero joka puhaltelee nytkin eucalyptuksen tuoksua huoneseeni. Yllättävän rentouttavaa muuten.

Seuraava kauhu mikä on edessä alkaen heti seuraavasta viikosta on: syys/talvilukukauden loppukokeet! Onneksi ei sentään joka kurssista ja joka päivä. Mutta niillä kursseilla joilla ei ole koetta, sen sijaan on joko jonkin näköinen essee tai esitelmä. Kiirettä siis pitää. About neljän viikon päästä alkaakin sitten kevätloma ja seuraavan Tokion reissuun valmistautuminen.

Että tällaista tällä kertaa. Mitäs Suomeen kuuluu?

Opiskelua

Kiirettä on pitänyt, flunssa on voitettu ja hauskaa on.

Yliopiston arki alkaa pikkuhiljaa tuntumaan normaalilta. Arkipäivisin käydään luennoilla ja iltapäivällä ja illalla käydään kaupassa täydentämässä ruokavarastoa, tehdään läksyjä tai vietetään iltaa kavereiden kanssa, joko asuntolalla tai esim. karaokessa (jota paikalliset rakastaa tehdä aina kun mahdollista).

Pari viikkoa kursseilla käyneenä ja opettajien kanssa keskustelleena huomaa että Kanazawan yliopiston taso on korkea. Ja tätä toitotetaan meille Nikkensei -ohjelman vaihtareille jatkuvasti. Siinä missä useassa yliopistossa vaihtarit saattavat vuoden aikana kirjottaa jonkinnäköisen opintopäiväkirjan tai vapaa aiheisen raportin (ainakin omien tietojeni mukaan, saa korjata jos jollakulla on toista tietoa) niin Kanazawan yliopisto nostaa riman korkeammalle, ainakin mitä tulee meihin Nikkenseihin. Me joudumme kirjoittamaan kokonaisen tutkielman/väitöskirjan. Jonka joudumme sitten esittelemään isohkon yleisön edessä. ”Ei paineita...” totesi vastaava opettajamme naureskellen kertoessaan että loppuesitelmää kuuntelemaan tulee mahdollisesti reippa 30 ihmistä ellei enemmänkin. Meistä taisi kaikki valahtaa aika kalpeiksi kun tämä kuultiin, mutta opettaja totesi vaan että me ollaan niin eliittiä verrattuna muihin vaihtareihin niin esitelmän pitäisi olla ihan piece of cake. JOO EI! Terveisin, esiintymiskammoinen.

Miten Nikkensei ohjelma sitten eroaa muista vaihtariohjelmista Kanazawan yliopistossa? Ensinnäkin Nikkenseissä kaikki ymmärtävät ja osaavat puhua/lukea japania sujuvahkosti/sujuvasti. KUSEP ja KUEST ohjelmien vaihtareiden kielitaso vaihtelee aloittelijoista advanced tasoisiin. Nikkenseit taas ovat kaikki siis joko upper intermediate tai advanced tasoisia. Itsekin tasokokeen mukaan olen advanced tasolla. Nikkenseit puhuvat keskenään pääasiallisesti siis japaniksi, siinä missä muiden ohjelmien vaihtarit vaikuttavat käyttävän aika paljon englantia (jos siis englantia osaavat).

Nikkensei on vaihtariohjelmista pienin ja meitä on vain 18 opiskelijaa (joista 5 kotoisin euroopasta, muut ovat aasialaisia). KUSEPejä taitaa olla eniten. Kaiken kaikkiaan Kanazawassa on tällä hetkellä vaihtareita kuuleman mukaan 533 opiskelijaa.

Nikkenseillä on myös kursseja joita muilla ohjelmilla ei ole. Nämä kurssit liittyvät pääasiallisesti tuon tutkielman/väitöskirjan tekemiseen ja osalla näistä tunneista on mukana myös japanilaisia opiskelijoita.

Siinä missä muiden vaihtariohjelmien opiskelijat saivat tuutorin avustamaan koulun käynnissä ja muutenkin elämisessä Kanazawassa, Nikkenseille ei ole tuutoreita. Sen sijaan saimme ns. ”adoptioperheen” jotka toimivat tukena yliopiston ulkopuolisissa asioissa. Vietämme heidän kanssaan aikaa silloin kun mahdollista, reissaamme heidän kanssaan ja tutustumme yleisesti japanilaiseen perhe-elämään. Kyseessä ei siis ole varsinaisesti host perhe koska emme asu heidän luonaan. Oma perheeni tosin ei ehkä tunnu ihan perheeltä koska omien ”vanhempieni” iät ovat niin lähellä omaa ikääni. Daisuke (”isä”) täytti juuri vähän aika sitten 33-vuotta ja hänen vaimonsa Yana (venäläinen, kotoisin muistaakseni Vladivostokista, asunut Kanazawassa reilut 2 vuotta) on 30-vuotias. Olen viettänyt heidän kanssaan nyt parina päivänä aikaa ja he vaikuttavat tosi mukavilta.

Mitä tulee opiskeluun niin syyslukukaudelle valitsemani kurssit ovat seuraavanlaiset:

Japanese E

Kurssilla opiskellaan kielioppia, luetaan erilaisia artikkeleita ja kirjoitetaan lyhyitä esseitä liittyen lukemaamme artikkeliin. Luentoja on kolmesti viikossa (ti, ke ja pe), 90 minuuttia per luento. Opettajia on peräti kolme kappaletta, eri jokaiselle päivälle. Hieman hämmentävää toisinaan, mutta ehkä tähän tottuu.

Kanji 5

Nimikin paljastaa mitä tällä kurssilla opiskellaan, nimittäin kanjeja eli noita pirullisia kiinalaisia/kiinalaisperäisiä kirjoitusmerkkejä jotka ovat minulle ehkä se suurin haaste mitä japanin kielen opiskelemiseen tulee. Jokaisesta kurssikirjan kappaleesta on pieni testi. Luentoja on kerran viikossa (to).

Academic Writing

Teoriaa ja harjoituksia siitä kuinka kirjoittaa oikeaoppisesti akateemisia tekstejä (esseitä, raportteja ym). Luentoja kerran viikossa (ma).

Oral Presentation

Harjoitellaan tekemään esitelmiä ja tietenkin esittämään niitä. Yksi kamalimmista asioista ikinä koska kammoan ihmisten edessä puhumista, mikä toisaalta onkin yksi syy miksi tämän kurssin otin. Haluan päästä eroon kammostani ja saada harjoitusta esitelmöinnistä ennen aikaisemmin tekstissä mainitsemaani loppuesitelmää. Luentoja on kerran viikossa (ma).

Japanese Culture Practice (vain Nikkensei -opiskelijoille)

Kurssin nimi on vähän outo, mutta suoraan käännettynä se on noin. Mitä tällä kurssilla teemme on käytännössä Japanin kulttuurin eri aiheiden läpäkäyminen ja keskustelut aiheesta. Luentoja on kahdesti viikossa (ti ja to). Tiistaisin opettaja vaihtuu aina aiheiden mukaan, torstaisin opettaja on yksi ja sama ja tällöin pidämme kukin esitelmiä ennestään sovituista aiheista.

Research Practice (vain Nikkensei -opiskelijoille)

Harjoittelemme tutkimustyön tekemistä ja tiedon etsintää. Näillä tunneilla on aina mukana myös japanilaisia opiskelijoita joiden kanssa jakaudumme ryhmiin ja etsimme tietoa yhdessä sovitusta aiheesta ja pidämme ilmeisesti myös pienet esitelmät aiheesta. Luentoja on kerran viikossa (ti).

Completion Research Practice (vain Nikkensei -opiskelijoille)

Taas vähän hassu nimi, näiden kääntäminen on aika kikkailua välillä. Käymme läpi sitä kuinka tutkielma tulisi kirjoittaa, mitä sen täytyy sisältää, kuinka tehdä tutkimustyötä ja muuta tutkielman tekemiseen liittyvää. Luemme ja käymme läpi myös aikaisempien Nikkenseiden tutkielmia. Tosin tuo läpi käyminen sisältää lähinnä virheiden etsimistä ja sitä kuinka näitä tutkielmia voisi parannella. ”Olkaa äärimmäisen kriittisiä ja haukkukaa vapaasti. Etsikää pienimpiäkin virheitä mitä näistä vaan voitte löytää.” oli opettajan ohjeet tutkielmien lukemiseen. ”Hyvässä tutkielmassa ei vain kehuta aikaisempia tutkimuksia maasta taivaisiin vaan nimenomaan kritisoidaan niitä ja pyritään tekemään asiat paremmin kuin edeltäjät.” Tai jotain tuon kaltaista. Ihan mielenkiintoinen kurssi. Luento kerran viikossa (to).

Education in Japan

Kuten nimikin kertoo, kurssi koskee Japanin koulutusjärjestelmää. Käymme läpi hieman sitä minkälainen on Japanilainen koulutusjärjestelmä, minkälaisia koulut täällä ovat, mitä ongelmia on olemassa ym. Käymme myös ainakin kolmessa ellei neljässäkin erilaisessa koulussa tutustumassa ja juttelemassa opiskelijoiden kanssa. Kirjoitamme jokaisesta vierailusta myös pienen raportin. Luentoja on kerran viikossa (ke) hieman vaihtelevasti yhden tai kahden periodin verran. (Yksi periodi on tosiaan 90min.)

Shôrinji Kenpô

Japanilainen taistelulaji. Tällä tunnilla tulee harjoiteltua lyöntejä, potkuja, lukkoja ja niistä vapautumista ym mitä tähän lajiin nyt liittyykään. Hikoilua siis. Halusin hieman liikuntaa lukujärjestykseeni. (Ihan kuin kampuksen monet sadat portaat ei riittäisi.) Muistuttaa hieman aikaisemmin harjoittelemaani Bujinkan Budô Taijutsua. Luento kerran viikossa (ma).

Lukujärjestykseni syyslukukaudelle näyttää siis tältä:

Opintojen lisäksi sain hieman ekstra hommia kun Nikkenseiden vastaava opettaja Yamamoto lähetti minulle sähköpostia englannin opettajan osa-aikaishommista ja totesi että koska minulla vaikuttaisi olevan kaikkein parhain englannin kielitaito niin ajatteli ehdottaa tätä työtä minulle ensimmäisenä. Ja päivän verran mietittyäni menin sitten ilmaisemaan kiinnostukseni hommaan. Pari päivää sitten (keskiviikkona) tapasin sitten yhden tulevista 'oppilaistani' jonka kanssa sovittiin käytännön asioista näitä englannin tunteja koskien. Tulen siis opettamaan englantia kerran viikossa, tiistai iltaisin, kahden tunnin verran n. 4-5 hengen ryhmälle keskustelupiiri muodossa. 'Opiskelijat' ovat pääasiallisesti keski-ikäisiä rouvia jotka haluavat oppia ymmärtämään ja puhumaan englantia voidakseen auttaa Kanazawassa käyviä ulkomaalaisturisteja. Tunnit pidetään keskiviikkona tapaamani kimono kaupan omistajan, Tokura Naomin ja hänen miehensä kimono kaupan tiloissa. Rakastan kimonoita ja muuta perinteistä japanilaista vaatetusta joten todella hyvää tuuria että yksi opetettavistani omistaa kimono kaupan. Enivei, kirjoitan asiasta ehkä enemmän kun tunnit ovat alkaneet. Mutta, kiva saada hieman pientä lisätienestiä vielä apurahan lisäksi.

Että tämmöistä tällä kertaa. Mitäs Suomeen? Minä tästä repäisen loput kamat laukkuuni ja lähden suorimaan kohti juna-asemaa hypätäkseni luotijunan kyytiin kohti Tokiota. Nähdään kun palailen pääkaupungista!

Elossa ollaan

En ole päivittänyt tätä blogia, en naamakirjaa enkä oikein mitään. Syynä on se että eka viikko juostiin pää kolmantena jalkana orientaatiosta toiseen (plus ekat tunnit alkoi loppuviikosta), viikonloppuna oli bileet, shoppailureissu keskustaan (30min bussilla kampukselta) ja kansainvälinen festivaali Kanazawan päärautatieaseman läheisyydessä. Toisella viikolla taas alkoivat loputkin tunnit ja sain flunssan.

Täällä putosi pariksi päiväksi lämpötilat n. 10 asteeseen mikä aiheutti sen että onnistuin hankkimaan pirunmoisen flunssan. Maanantaina oli vielä ihan OK olo, mitä nyt hieman kurkku kipeä, mutta tiistaina olo paheni, kurkku kipu yltyi pahimmilleen (kävin oksentamassa yöllä, mikä on kurkkukipuilun aikaan ihan normia minulle) ja kuumekin taisi hujahtaa korkealle koska illalla olo oli kuin zombilla. Nikkensei kurssilaiset yltyivät erittäin huolehtivaisiksi ja lääkitsivät ja ruokkivat minua koko illan. Sain helposti syötävää kasviskeittoa kahdelta indonesialaiselta kaverilta, yskänpastilleja puolalaiselta ja lämmintä hunajavettä ja vitamiini tabletteja korealaiselta kaverilta. Eilen oli hieman parempi olo, mutta yskitytti hieman, illalla taas nenä oli niin mahottoman tukkoinen ettei mitään rajaa. Tänään  (torstai) selvisin luennoista kunnialla (olen siis käynyt luennoilla ihan normaalisti ja jumittanut lopun päivää sitten huoneessani leväten), samoin 1-on-1 tapaamisesta vastaavan opettajan kanssa vaikka olo oli kuin tukkiutuneellä viemärillä. Alan pikku hiljaa tottua maskin käyttämiseen (Japanissa kun tosiaan käytetään yleensä lekurimaskeja kun ollaan kipeänä), kolme päivää kun niitä on tullut käytettyä.

Noissa maskeissa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli on se ettei tarvitse aamulla vaivautua meikkaamaan kun maski peittää puolet naamasta (ihokin näyttää paremmalta kun ei ole pariin päivään meikannut). Huono puoli taas se että maski on ihan helkkarin kuuma, erityisesti jos ulkoilmakin on kuuma. Kuvitelkaapa tämä: olet flunssassa joten joudut pukeutumaan lämpimästi ettei flunssasi pahene. Vedät aamulla päällesi lämpimän pitkähihaisen. Tarkistat vielä varmuuden vuoksi kuinka lämmintä ulkona on. +29°C ............sinulla on päälläsi lämmin pitkähihainen. Olet kyseinen paita päällä koko päivän. Naamallasi on maski joka käy tukalan kuumaksi ajan myötä. Joo... ehkä jätän tämän tähän, tuli varmaan jo selväksi tuntemukseni keskiviikolta. Ah, Japanissa on niin ihanaa, sanoi hän ja yritti olla tukehtumatta tukkoisen nenänsä takia.

Siispä, yksinkertaisesti sanottuna: ette tule saamaan mitään tämän kummoisempaa päivitystä ennen kuin olen päihittänyt tämän samperin flunssan. Pahoitteluni.

Pieni kuvapostaus

Kuvia on tullut otettua jonkun verran ja kaikkea en ole vielä jaksanut/ei ole ollut aikaa pienentää, mutta tässä kuitenkin hieman katseltavaa.